Ylikuumentunut sisäilmakeskustelu

Sisäilmaongelmat ovat räjähtäneet ihmisten tietoisuuteen viimeisen puolen vuoden aikana. "Koulut kuntoon" oli kuntavaalien suosituin slogan ympäri maan eikä valtuustojen avajaisistunnoissakaan juuri lupauksista peruuteltu. Taisinpa itsekin nousta valtuutetuksi osittain sisäilmateeman siivellä.

Helsingissä apulaispormestari Pia Pakarinen nosti sisäilmaongelmat kauden ykkösteemaksi. Vantaa perustaa neuvottelukunnan ratkaisujen etsimiseksi. Siuntio päätti korjauttaa kaikki koulunsa. Jopa maan hallitus ryhtyi selvittämään, miten valtio voisi tukea kuntia sisäilmaongelmaisten rakennusten uusimista.

Sisäilmakeskustelu alkaa jo osoittaa ylikuumenemisen merkkejä. Vakava ongelma tietysti ansaitseekin huomiota, mutta onko nyt lapsi lähdössä pesuveden mukana?

Pragmaattinen, insinöörimäinen lähestymistapa on etsiä ongelman aiheuttaja ja korjata se.

Hyvä niin – ongelman aiheuttaja on rakennus ja ongelma poistetaan korjaamalla rakennus. Tähän mennessä on rakennettu väärin, mutta tästä lähtien rakennetaan oikein. Insinöörit eivät ole osanneet rakennuttaa, suunnitella, valvoa eivätkä ylläpitää rakennuksia. Nyt tutkitaan ja selvitetään oikeat toimintatavat ja koulutetaan insinöörit uudelleen. Vanhat rakennukset puretaan ja rakennetaan uusia. Raha ei ole ongelma, koska investointeja varten kannattaa ottaa edullista lainaa ja takaisinmaksu on varma pienentyvien terveydenhuoltokulujen kautta.


Tavallaan päättelyketju on ihan oikea ja kaikki tämä kannattaakin toteuttaa määrätietoisesti ja systemaattisesti. Tähän kuitenkin sisältyy muutama riski.

Meillä on tapana, että kun kaikki kärpäset kerääntyvät kiertämään samaa kikkaretta, vauhti kiihtyy ja mutkia vedetään suoriksi. Valtion tutkimusraha houkuttelee kilpailemaan kehityshankkeilla ja julkisten rakennusten investointipiikki kuumentaa rakennusalan.

Kun ongelmia ratkotaan kiireellä ja pitkän avoimen piikin kera, tuloksena on valtava investointivelka ja kasa hätäilyllä hankittuja uusia ongelmia.

Toinen pohtimisen arvoinen seikka on, miksi insinöörit ovat niin pahasti epäonnistuneet rakennusten kanssa. Tunnen insinöörejä enemmän kuin minkään muun ammattikunnan edustajia ja menen takuuseen heidän ammattietiikastaan. Kukaan itseään kunnioittava insinööri ei suunnittele tai toteuta mielestään huonoja teknisiä ratkaisuja. Siksi en pidä mitenkään itsestään selvänä, että valtion tai kuntien asettamat työryhmät löytävät automaattisesti uusia ja ennennäkemättömiä teknisiä ratkaisukeinoja.

On varteenotettava epäilys, että sisäilmaongelmat ovatkin syntyneet ylläpidon heikkenemisen seurauksena ennemmin kuin huonon rakentamisen seurauksena. Tämän virheen korjaaminen on poliitikoille huomattavasti vaikeampi rasti, sillä ylläpitokulut rasittavat käyttötaloutta eikä niitä voi kirjata investoinniksi. Vaikka käytetylle rahalle olisi odotettavissa hyvääkin tuottoa muiden kustannusten laskiessa, ylläpidosta ei synny pysyvää vastaavaa taseeseen.

Talousihmiset tietävät, että investoinnit ja käyttömenot maksetaan erilaisella rahalla, vaikka veronmaksaja maksaa molemmat lopulta samasta lompakosta.

Suurin huolenaiheeni on, että ihminen unohtuu ja hautautuu rakennusten alle.  Ihmisten ja heidän ongelmiensa kohtaaminen on hankalaa ja epämiellyttävää. On niin paljon helpompaa kohdistaa huomio rakennuksiin ja osoittaa välittämistä investointibudjettia kasvattamalla.

Sisäilmaongelmien käsittelyssä ihmisen tulee olla keskiössä – oikeus terveelliseen ja turvalliseen elinympäristöön, työ- tai oppimisympäristöön. Vastuunkantoon kuuluu myös huolehtia jo aiheutetuista vahingoista ja taata riittävä hoito taikka sairauseläke työkykynsä menettäneille.


Tunnen ihmisiä, jotka ovat taistelleet vuosikausia oman taikka lastensa terveyden puolesta. He ovat kokeneet vähättelyä ja suoranaista polkemista yrittäessään puolustaa oikeuksiaan turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön. Seurauksena tästä on yleensä täydellinen uupuminen sekä loppuelämäksi menetetty terveys.

Nykyinen ilmapiiri, jossa ongelmat tiedostetaan ja niihin etsitään kirkasotsaisesti ratkaisuja, ei ole syntynyt itsestään.

Se on vaatinut kymmeniä tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä, loputonta vääntämistä paksunahkaisten virkamiesten kanssa, tuhansia itkettyjä öitä ja jopa satojen miljoonien eurojen edestä menetettyä työkykyä.

Tässä valossa tuntuu kohtuuttomalta, että me poliitikot hymyssä suin lupaamme korjata rakennukset ja keräämme kunnian näiden terveytensä menettäneiden esitaistelijoiden laskemattomista työtunneista.

Vähintäänkin on kohtuullista vaatia, että pidämme ihmiset ja terveyden etusijalla ja annamme rakennuksille sen painoarvon, mikä niille kuuluu

 

samipkanerva
Kokoomus Vantaa

Kaikesta kiinnostunut tekniikan tohtori, joka etsii vapaa-ajallaan älyllistä elämää Vantaan valtuustosalista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu