Fysiikan ja yhteiskunnan lait
Päätin, etten lomalla ajattele tekniikkaa enkä politiikkaa, mutta aika hankalaksi se osoittautui. Fysiikan lakeja ei voi vältellä, kun etelänmatkalla ihmettelee aaltojen syömää rantakalliota, helteellä höyryävää jäätelöä tai auringonlaskun väriskaalaa. Tuulivoimalat ja aurinkokeräimet herättelevät jo työperäisiä ajatuksia ja vähän yhteiskunnallisiakin. Etelässä juomarahakulttuuri kukoistaa edelleen, mutta turistikaupassa saa nykyään maksaa kortilla ja ostokset lyödään joka paikassa kassaan.
Kotimaassa luonnonlait ovat samat, vaikka auringonlaskujen sijasta on lähinnä saanut ihailla sateenkaaria. Ihmisten lait tulevat mieleen katsellessa perintöverojen vuoksi hakattua metsää tai kahviloiden pursuilevia astianpalautuskärryjä. Valinnanvapaus toteutuu yksityisellä lääkäriasemalla ja naapuritalon huoltoyhtiön kesäduunareita saa jälleen kerran ohjeistaa olemaan runnomatta meidän pihan istutuksia.
Juomarahat olen aiemmin liittänyt harmaaseen talouteen, mutta asiaa voisi katsoa toiseltakin kantilta. Kyseessähän on pienituloisille myönnetty verovapaa palkanosa, jonka suuruus riippuu työn jäljestä. Eräänlainen tulospalkkio, joka poikkeuksellisesti maksetaan suorittavalle portaalle verottomana. Kun juomarahat siirretään asiakkaalta korkeampien hintojen kautta työnantajan maksettavaksi, lopputuloksena on vähemmän työpaikkoja ja huonompaa palvelua ilman merkittävää verokertymän kasvua.
En erityisesti suosittele ylenpalttista matkustelua kenellekään enkä oikeastaan pidä siitä itsekään. On kuitenkin hyödyllistä joskus nähdä toisenlaista elämää ja lainsäädäntöä. Erityisen avartavaa on oivaltaa, että hyvin erilaisissakin yhteiskunnissa ihmiset voivat olla elämäänsä tyytyväisiä ja myös matalamman kansantulon valtioissa ostovoima ja käytännön elintaso voivat olla yllättävän hyviä. Samalla herää pohtimaan, kuinka hyvin lainsäädännön tavoitteet toteutuvat ja mihin suuntaan korjausliikettä tarvittaisiin.
Fysiikan lait ovat siitä mukavia, että ne ovat pysyviä ja niitä on pakko noudattaa. Kaiken lisäksi ne toteuttavat kaiken aina järkevimmällä ja tehokkaimmalla tavalla. Toisaalta niiden kanssa pelaaminen on joskus ikävää juuri samoista syistä – aivan kuten shakin pelaaminen tietokonetta vastaan päättyy ennemmin tai myöhemmin nöyrtymiseen vahvemman edessä. Luonnonlait ovat ärsyttävän täydellisiä eikä niissä ole mitään korjattavaa.
Suomessa ei hakata metsää perintöverojen takia, vaan siksi, että Suomi on metsätalousmaa, ja metsäteollisuuden osuus vientituloista on noin viidennes. Monet varmaan myyvät metsää välittömästi perinnönjaon jälkeen, mutta suomalaisessa systeemissä myyntituloista jää yli 90% rintaperillisten käteen – siis jos kaikki hakkuukelpoiset puut myydään, ja tilan arvo perustuu enimmäkseen puuhun. Jokainen voi toki hakea perimälleen metsäomaisuudelle rauhoitusta, ja saada siitä jopa korvausta.
Juomarahat eivät ole Suomessa verovapaata tuloa, vaan ne on ilmoitettava veroilmoituksena ns. palvelurahana. Tiedän, että näin ei aina tehdä, mutta se on toinen juttu. Saajan kannalta palveluraha on huono palkan korvike, koska se ei kerrytä esim. eläkettä, joka matalapalkka-aloilla tahtoo muutenkin jäädä alhaiseksi. Harva tarjoilija varmaankaan ottaa vapaaehtoista eläkevakuutusta, jota maksaisi tipeillään. Itse hakisin ratkaisua korkeisiin suomalaisiin ravintolahintoihin alv:n tasosta ja laskentatavasta, jossa on paljon veroa verolle.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi yhteiskunta ei ole vaihtoehdottomuutta ja vääjäämätöntä kehitystä tiettyyn suuntaan. Me voimme valita tulevaisuutemme, tapamme ja sen, miten elämme ja jaamme vaurautta keskenämme. Meillä on mahdollisuus valita, koska yhteiskunta ei ole alisteinen Kokoomuksen ”luonnonlaeille”, vaan kaikki riippuu harjoitetusta politiikasta.
Ilmoita asiaton viesti