*

Muutostauti Politiikkaan ajautunut teollinen broileri ihmettelee, miksi kaiken pitää olla niin kuin ennen.

Uusiutuvat ongelmat

Fossiilisesta energiasta on päästävä eroon - sen myöntää nykyään konservatiivisempikin teollisuuspamppu. Asennemuutoksesta huolimatta keskustelu tuotantomuodoista silti muistuttaa edelleen asemasotaa. Uusiutuvien puolesta tai niitä vastaan ammutaan kovilla ja kriittisiä pohdiskelijoita ammutaan molemmista poteroista. 

Asetun uhmakkaasti tulilinjalle. Uusiutuva energia ratkaisee osan ongelmistamme, mutta luo joukon uusia. Polarisoituneen kinastelun sijaan meidän tulisi pohtia, millaisia ongelmia haluamme tulevaisuudessa sietää. 

Uusiutuvakin energia vaatii resursseja. Maahan osuvassa auringon säteilyssä on valtava hyödyntämätön energiapotentiaali, mutta sen valjastaminen vaatii pinta-alaa. On kyse sitten aurinkopaneeleista, tuuli-, aalto- tai vuorovesivoimaloista, ei niillä koko maapalloa voi peittää. Energiantuotantoon käytetty resurssi on pois ruuan tuotannosta, asumisesta, työnteosta, virkistäytymisestä, eläinkunnalta ja kasvillisuudelta. 

Teknologian kehityksessä on rajansa. Komponenttien hyötysuhdetta voi kehittää tiettyyn rajaan saakka, mutta fysiikan lakeja ei silti voi kumota eikä edes venyttää. Teoreettinenkaan hyötysuhde energian muuntamisessa luonnollisesta muodosta ihmiselle hyödynnettävään muotoon ei juuri ylitä 50 prosenttia, paitsi sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Suurimmassa osassa maapalloa ylimääräistä lämpöä ei kuitenkaan tarvita. 

Tyypillisesti energia kulutetaan eri paikassa kuin sitä tuotetaan. Uusiutuvaa energiaa kulutetaan jopa eri aikaan kuin sitä tuotetaan. Tarvitaan massiivisia siirtolinjoja ja energiavarastoja, jotka heikentävät hyötysuhdetta entisestään puhumattakaan lisääntyvästä pinta-alasta ja materiaaleista. 

Aurinkopaneelit, korkean hyötysuhteen generaattorit ja energiavarastot ovat uusiutuvan energiantuotannon avainkomponentteja. Tässä käytössä niiden ekologinen takaisinmaksuaika on kohtuullinen, mutta niiden vaatimat maametallit ovat oma ympäristöongelmansa. Neodyymi- ja litiumkaivokset ovat kamalaa katseltavaa. 

Uusiutuvien tuotantomuotojen yhteydessä puhutaan myös hajautetusta mikrotuotannosta ja kulutuksen joustosta. Nämä ovat toimivia ajatuksia ja teknisesti toteutettavissa, mutta suuren mittakaavan ongelmia ne korkeintaan siirtävät kymmenellä vuodella eteenpäin. 

Pitkän tähtäimen skenaarioissa uusiutuvalla energialla tuotetaan nesteytettyä vetyä, jota voidaan käyttää polttoaineena laivoissa tai ajoneuvoissa. Elektrolyysilaitokset voitaisiin rakentaa aavikoille, rannikoille tai jopa avomerelle, jossa uusiutuvaa energiaa on runsaasti saatavilla. Nestemäisen vedyn muodossa energia voidaan kuljettaa sitä tarvitsevalle, mutta massiivisen tuotanto- ja kuljetusketjun hyötysuhde on heikko. 

Kaiken kruunaa raha. Mitä enemmän energiaa kulutetaan ja mitä monimutkaisempien ketjujen kautta sitä tuotetaan, sitä enemmän se sitoo pääomia ja nostaa elinkustannuksia. Rahaongelma korjataan talouskasvulla, joka puolestaan kiihdyttää energiankulutusta ja kierre vain syvenee. 

Öljystä ja muusta fossiilisesta energiasta ihmiskunta sai hupia muutamaksi sadaksi vuodeksi. Uusiutuvalla energialla voimme jatkaa vielä toiset mokomat. Ikävä totuus kuitenkin on, että mikään ei riitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Miksi fossiilisista polttoaineista pitäisi päästä eroon? Halvat ja helpot niistä kyllä loppuvat tällä menolla muutenkin melko pian. Käytetään nyt niitä kohtuudella niin kauan kuin ne riittävät ja saadaan näin aikaa hosumattomaan ja edulliseen energiakäännökseen mm. mainitsemiisi tekniikoihin ja lähteisiin. Kiirettä ei kai pitäisi vielä olla? Hiilidioksidi ei liene minkään sorttinen ongelma.

Mikään ei riitä tavoiteltaessa fyysisesti helppoa ja muuten mukavaa elämää tällä kasvavalla väestöllä.

Toimituksen poiminnat