Muutostauti Politiikkaan ajautunut teollinen broileri ihmettelee, miksi kaiken pitää olla niin kuin ennen.

Työn markkinat

Pääkaupunkiseudulla on krooninen pula mm. lastentarhanopettajista. Esimerkiksi Vantaalla yli 150 lastentarhanopettajan toimessa ei ole kelpoisuusehdot täyttävää työntekijää ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamisen jälkeen elokuussa luku kasvanee lähemmäs kahtasataa.

Ratkaisuksi on esitetty mm. tuntuvaa palkankorotusta kaikille lastentarhanopettajille.

Tärkeästä työstä täytyy maksaa kunnon palkkaa - sehän on helppo todeta. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja päätelläkseen, että lastentarhanopettajien jälkeen samaa vaativat myös samantasoisella koulutuksella ja peruspalkalla työskentelevät sairaanhoitajat. Korkeammin koulutetut opettajat ja hallintoasiantuntijat tuntevat jäävänsä jälkeen ja tarvitsevat kompensaation. Tärkeää on myös suorittavan portaan työ eikä heitä voi palkkakuoppaan jättää. Saattaisi tulla kalliiksi sellainen korjauskeino.

Työvoimapula ei kohdistu tasapuolisesti kaupungin kaikkiin päiväkoteihin. Itse asiassa se polarisoituu hyvinkin voimakkaasti tiettyihin alueisiin ja yksiköihin. Valitettavasti ongelma on pahimmillaan juuri niissä päiväkodeissa, joissa lapset hyötyisivät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta kaikkein eniten. Meillä on siis erilaisia päiväkoteja, joissa on myös erilaiset työskentelyolosuhteet.

Samasta työstä maksetaan sama palkka, mutta voisiko erilaisesta työstä maksaa eri palkkaa? Solidaarinen tasakorotus ei poista eroja työpaikkojen välillä eikä lisää työvoimapulasta kärsivien päiväkotien houkuttelevuutta. Rahaa siihen kyllä saisi kulumaan. Kohdennettu korotus haastavampien päiväkotien työntekijöille olisi vaikuttavuudeltaan ja kustannuksiltaan ihan eri luokkaa.

Vantaalla tällainen toimenpide tulisi maksamaan noin kaksi miljoonaa vuosittain. Sellaisia rahoja ei kuitenkaan ole helppo löytää, sillä summa korvamerkittiin jo toiseen tarkoitukseen vaalilupausten kattamiseksi. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, että kohdennetun ongelmanratkaisun sijaan halutaan mieluummin helliä suuria joukkoja, jotka ovat tähänkin saakka pärjänneet ihan hyvin.

Tämä on tietenkin vain yksi esimerkki, mutta näitä tulee eteen jatkuvasti kun vain kääntää katseensa johonkin suuntaan. Jokaiseen ongelmaan on aina useampia mahdollisia ratkaisuja. On vastuutonta valita se kaikkein helpoin tie, joka vain sementoi vanhat rakenteet ja kroonistaa ongelmat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Kyllä se vähän niinkin on, että lasten kanssa ei välttämättä pärjää vaikka olisi päänsä puhki lukenut.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

En voi ymmärtää noita koulutusvaatimuksia tarhantädeille.. Kumpi pärjäisi paremmin? 5-vuotta kouluja käynyt vai kahden 5-vuotiaiden lapsien äiti? Molemmat olisi vaikka 30-vuotiaita? Eikä kummallakaan olisi mitään rikos tai muita merkintöjä?

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Sanottaisiinko näin että kahden lapsen äitinä en olisi kestänyt yhtään enempää lapsia ammatiksi asti, ja mä sentään olen muinoin toiminut vähän aikaa tarhantätinäkin. Ei ollut minun alani.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

OAJ:n patenttilääke opettajapulaan, opetusryhmien kokoon, koulukiusaamiseen jne. on tuntuvat palkankorotukset.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Suomen ongelma on pienet palkat verrattuna elinkustannuksiin, varsinkin asuminen on kohtuuttoman kallista ja elintarvikkeetkin ainakin euromaiden huippua korkean verotuksen kanssa. Surkealla ostovoimalla talous vain hiipuu eikä viennissä juuri näy merkittävää kohentumista.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Tätähän se kartellit teettää. Kun palkat sovitaan keskitetysti, niin jousto suuntaan jos toiseen on huonoa.

Toimituksen poiminnat