Muutostauti Politiikkaan ajautunut teollinen broileri ihmettelee, miksi kaiken pitää olla niin kuin ennen.

Lomaltapaluuprojektit

Lomien päättyessä on taas palattava kuriin ja järjestykseen. Vuosi vuodelta tiukemmassa istuva vatsakumpu täytyy hävittää ennen kuin on liian myöhäistä. Työelämän puolella pitäisi pysäyttää ilmastonmuutos, mutta sitä ei onneksi tarvitse tehdä yksin.

Keski-ikäisen Audi-miehen läskimaha ja mannerjäätiköiden sulamisen aiheuttama merenpinnan nousu ovat toki eri mittaluokan ongelmia, mutta molemmat vaativat samankaltaisia ratkaisuja. Ennen kaikkea kohtuutta.

Kohtuus on hankala käsite, sillä jokainen mittaa sitä omasta näkökulmastaan. Absoluuttiset mittarit, kuten kilogrammat ja lämpöasteet ovat julmempia. Mielestäni syön varsin kohtuullisesti ja terveellisesti, mutta puntarin neulan hiipiminen uusille kymmenluvuille kertoo päinvastaista. Lomamatka perheen kanssa auttaa palautumaan raskaasta työputkesta, mutta olisiko kohtuullista kieltää vastaava elämäntyyli kasvavien talouksien keskiluokalta maapallon lämpenemisen pysäyttämiseksi?

Ikävämpää on huomata, että kohtuus ei riitä. Keski-ikäisen vatsa ja maailman hiilidioksidikuorma pienenevät vain pysyvällä elämänmuutoksella. Herkuttelu ja helppo elämä ajavat turmioon sekä henkilökohtaisessa että globaalissa mittakaavassa. Pirulliseksi ongelman tekee luopumisen vaikeus.

Vaurastumisemme on kääntänyt kaiken päälaelleen. Ylikuluttaminen on helpoin ja edullisin tapa elää, kun terveellisyys ja vastuullisuus edellyttävät joskus kohtuuttomilta tuntuvia ponnisteluja. Annoskokojen, pakkausmateriaalien ja jalanjälkien miettiminen vie elämästä nautinnon ja lompakosta rahat. Eettisyys kannattelee pientä joukkoa länsimaalaisia edelläkävijöitä, mutta valtaosa ihmisistä elää niukkojen resurssien sanelemaa arkea. Jos puutetta ei ole rahasta, niin sitten ajasta.

Luonnon järjestelmät hakeutuvat aina energiaminimiin ja samoin toimii ihminen. Hyveellisen elämän täytyy olla yksinkertaista ja nautinnollista, jotta päädymme tekemään oikeita valintoja.

Edellytysten luojina avainasemassa ovat insinöörit ja poliitikot, mutta lopullisen valinnan tekee aina kuluttaja. Teknisillä innovaatioilla kestävästä elämäntavasta voidaan tehdä helpompaa, hauskempaa ja edullisempaa. Poliittisilla päätöksillä luodaan kannustimia ja rangaistuksia silloin, kun insinöörien ratkaisut eivät riitä tai ovat liian kalliita. Kaikkein tärkein rooli on kuitenkin ravintoketjun huipulla istuvilla kuluttajilla, joiden täytyisi oppia tyytymään vähempään kuin ennen.

Päästömaksut, lentoverot ja sähköautoilu ovat pelkkää kosmetiikkaa, ellei kuluttaminen käänny laskuun. Sitä on helppo vaatia muilta mutta yllättävän hankalaa soveltaa omalla kohdalla. On tekopyhää vaatia kovaan ääneen teollisuudelle lisäveroja, kun on juuri hehkuttanut Thaimaan auringon ihanuutta somepäivityksessään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Budjettineuvottelut alkavat eikä tarvitse paljon arvailla, mitkä väestöryhmät saavat kuulla kohtuus-saarnoja ja olla muutenkin kaikenlaisen moralisoinnin kohteena. Sitten on väestöryhmiä, jotka eivät ilmeisesti saastuta tarpeeksi ja niinpä veronalennukset ja kompensaatiot on nimenomaan kohdistettava heille.

Paljon moitiskellut Vihreät pyrkivät aikoinaan luomaan talouden ohjausmekanismeja, joissa ympäristön suojelu ja elämänlaatukysymykset otettaisiin huomioon. Hyvistä aikomuksista huolimatta tuo projekti ei ole oikein onnistunut ja monet Vihreät vaikuttajat siirsivät fokuksensa em. kysymyksistä perinteisiin määrällistä kasvua korostavan koulukunnan kysymyksiin, kuten vaikkapa työllisyyteen tai työllisyysasteeseen 1800-lukulaisen teollisuustuotantotalouden kontekstissa.

Käyttäjän JukkaKnnen kuva
Jukka Könönen

Toivottavasti et nyt kuitenkaan punnitse itseäsi puntarilla, sillä se on varmaan kivulias toimenpide koukkuun ripustamisineen. Vaaka on paljon helpompi laite. ;)

Toimituksen poiminnat