Muutostauti Politiikkaan ajautunut teollinen broileri ihmettelee, miksi kaiken pitää olla niin kuin ennen.

Metsät lihoiksi

Sitran tarjoilema vihreä verouudistus julkistettiin juuri sopivasti pari päivää vaalien jälkeen. Ehdotuksen mukaan verotuksen painopistettä tulisi siirtää työn verotuksesta ympäristölle haitallisen kulutuksen haittaveroihin. Lisäksi tulonsiirtoja korotettaisiin niin, että vähävaraistenkaan tarvitsisi jäädä mistään hauskasta paitsi.

Ei ihme, että kokoomus, vihreät ja demarit kiirehtivät kilvan kehumaan ehdotusta. Taisivat kaikki olla jo alun perinkin sitä taustajoukkoineen sorvaamassa. Persut eivät tietenkään tykänneet, sillä millään uudistuksilla ei vanhaa kunnon Suomea saada takaisin.

Onhan tässä kuitenkin virkistävä peruskierre. Kukapa ei haluaisi valinnanvapautta veronmaksuun? Jotkut toki pelkäävät haittaverojen ohjausvaikutuksen toteutuvan niin hyvin, että haitallisen kulutuksen sakatessa valtion täytyy lopulta paikata verotulojaan jostain muualta. Epäilen pelkoa aiheettomaksi – ihmisille on aina syntinen elämä maittanut ja maittaa jatkossakin.

Vaalien alla käyty lihakeskustelu ei näkynyt pääsiäisen lammaspaistikaupoilla. Ehkäpä syyllistävä ilmastokeskustelu on jopa kasvattanut lihan arvoa juhla-aterian kruunaajana ihmisten mielissä. Aivan kuten alkoholia on kieltolain ja korkean verotuksen jäljiltä pidetty elämääkin arvokkaampana. Moni alfauros julistaa nyt, ettei liha koskaan voi niin kallista olla etteikö sitä juhannuksena grillaisi. Tosin samankaltaista viestiä kuulee myös sivistyneeltä naisväeltä, joka on yrittänyt nauttia sahanpuruisista korvikkeista tehtyä juhla-ateriaa italialaisen punaviinin kanssa.

Vihreän verouudistuksen väistämätön lopputulos on kuitenkin paluu siihen vanhaan hyvään yhteiskuntaan, jossa vain varakkailla oli mahdollisuus ulkomaanmatkoihin ja lihansyöntiin.

Ei verotuksen ohjausvaikutus siltikään ihan tuulesta temmattu ajatus ole, kunhan ihmisillä on aito mahdollisuus vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä. Polttoaineveron korotukset eivät ole vähentäneet autoilun tarvetta, vaan vastaava kulutus on leikattu tarpeen vaatiessa muualta. Kiinteistöverolla ei ole saatu montaakaan muuttamaan pois työpaikkansa äärestä. Toisaalta tupakointi on vähentynyt ja vähäpäästöisten autojen suosio kasvanut. Tuloverotuksen progression kiristäminen on saanut entistä useamman valitsemaan downshiftaamisen ylennyksen tavoittelun sijaan.

Mökkiseudulla paikallinen isäntä oli kaatanut metsää reilusti. Ehkä nyt oli juuri oikea hetki metsän kasvua ja omaa eläköitymistä ajatellen, mutta kenties vaalien alla käyty keskustelu hakkuiden vähentämisestä oli saanut pelkäämään veronkorotuksia. Metsät kannattaa laittaa lihoiksi kun vielä ehtii. Kohta ei enää karjankasvatuskaan kannata.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Viimekesäisten 2018 metsäkauppojen saldoa lyödään nyt lihoiksi kohtuulisen puun hinnan saattamana kuusitukki jotain 66 ja mäntytuki 65 € kiintokuutio kuitenkin ollaan kaukana vuoden 2007 puun hinnasta koka oli parhainmillaan yli 76 € kuusi/mänty kiintokuutiolta.

Muutoin kun nyt myyt päätehakkuussa noin 100 vuotiasta metsää niin maksat veroa tuplasti elikä nyt 34 % myyntiveroa ja olet maksanut pinta-alaperusteisesti siitä veroa jo vuosikymmenet.

Näin metsänomistajia veroilla kupataan ja kaiken kruunaa että metsät toimivat hiilinieluna korvauksetta, sekä jokamiehen oikeudella virkistyksenä.
Voi meidän poloisia metsänomistajia tässä punavihervasemmistolaisessa illuusiossa.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Vilkkaaseen puukauppaan vaikutti ainakin täällä pohjoisessa edellisen talven mittavat lumivauriot kasvatusmetsissä.

Tuo metsäverotuksen muutosvyyhti on oma lukunsa ja monet metsänomistajat käyttivät siirytmäkauden myyntiverottomuuden niin, että vasta siirtymäkauden loputtua puun hinnat kipusivat noihin 2007-lukemiin. Ikävä yksityiskohta veromuutoksessa oli se, että pinta-alaverot maksettiin kunnallisveroina ja myyntivero maksetaan valtiolle, mikä on osaltaan näivettänyt metsävaltaisten kuntien taloutta. Oma lukunsa ovat vielä ne kunnat, missä valtion metsäomistus on suhteellisen suurta. Siellä tämä yhteiskunta on harjoittanut yhä räikeämpää siirtomaapolitiikkaa.

En osaa mennä arvaamaan, mitä vahinkoa punavihervasemmistolainen illuusio olisi meille metsänomistajille aiheuttanut muuta, kuin Lipposen Paavo kerran intoutui metsän kiinteistöverosta siihen saakka, kunnes ynnäili taskulaskimellaan, mitä mahdollisuuksia tähän metsänomistajilla olisi.

Toimituksen poiminnat